Ihminen tarvitsee sisäisen turvallisuudentunteen ollakseen luova ja voidakseen toimia merkityksellisellä tavalla suhteessa toisiin ihmisiin.

Turvallisuudentunnetta säätelee autonominen hermosto. Se sama joka saa aikaan muitakin toimintoja, jotka eivät ole tahdonalaisia kuten punastuminen, hikoilu, ruuansulatus ja sydämen lyöntitiheys. Vaikka emme voi tahdonvoimalla estää tai aiheuttaa yksittäisiä autonomisen hermoston toimintoja niin voimme säätää sen viritystä melko yksinkertaisin keinoin, kuten syvällä hengityksellä, rentoutumisella ja läsnäolevalla kosketuksella.

Turvallisuudentunteen säätelyssä tärkein hermoston osa on kaikkiin sisäelimiin ulottuva aivohermo nimeltään kiertäjähermo. Sen fylogeneettisesti nuorin osa, joka esiintyy vain nisäkkäillä, säätelee muun muassa sydämen lyöntitiheyttä. Se on kehittynyt tulkitsemaan onko vallitseva tilanne turvallinen vai epäilyttävä esimerkiksi keskustelukumppanin äänensävyn ja kasvojen ilmeiden perusteella. Puhutut sanat eivät tässä ole merkityksellisiä, äänenpainot ja ilmeet ratkaisevat tulkinnan. Jos tilanne tulkitaan uhkaavaksi, sydämen lyöntitiheys kasvaa ja ihminen kiihtyy tai hermostuu.

Ihmisen on mahdollista rentoutua van sellaisessa tilanteessa, jossa tuntee olonsa turvalliseksi. Äänensävy ja tiedostamattomat kasvojen liikkeet paljastavat välitätkö aidosti. Kaikki vanhemmat ja opettajat tuntevat tilanteen, jossa lapset käyttäytyvät erityisen hankalasti juuri sinä päivänä kun aikuinen on väsynyt. Lapset aistivat vielä aikuisia herkemmin, vaikka usein tiedostamattaan, että tuo toinen ei ole nyt tässä todella läsnä, ja silloin heidän sisäinen turvallisuudentunteensa heikkenee. Aikuiset saattavat osata keskittyä työhönsä siitä huolimatta mutta lapset alkavat herätellä aikuista vaatimalla huomiota hinnalla millä hyvänsä. Sen vuoksi esimiehen ja luokanopettajan omalla hyvinvoinnilla ja jaksamisella on väliä.

Läsnäolevan opettajan luokassa on turvallista keskittyä koulutyöhön ja antaa luovuuden kukkia. Rakastavien ystävien vapauttavassa seurassa syntyy nerokkaimmat ideat ja oivallukset.
Aidosti välittävän hierojan käsittelyssä on mahdollista antaa pitkäaikaisten lihaskireyksien sulaa.
Turvallisuudentunne on kiinni siitä jaksammeko olla toisillemme todella läsnä, katsommeko toisiamme silmiin, millä äänensävyllä puhumme toisillemme ja muistammeko koskettaa.

Muista tänään hengittää syvään. Ojenna selkäranka pitkäksi, rentouta vatsa ja tunne hengittäväsi lantionpohjaan asti. Hengitä hitaasti kymmenen kertaa keuhkot ihan tyhjiksi ja täyteen. Se jo yksistään rauhoittaa ja lisää turvallisuudentunnettasi ja siten toimintakykyäsi. Kokeile seuraavaksi pystytkö tuntemaan hengityksesi samalla kun teet jotain yksinkertaista kuten kävelet tai tiskaat.

Kun lihas tekee konsentrista työtä se supistuu. Solutasolla tämä tarkoittaa, että aktiini- ja myosiinisäikeet liukuvat toistensa lomitse useissa lyhyissä sarkomeeripätkissä, jolloin jokainen näistä sarkomeereista lyhenee. Kun lihas rentoutuu, nämä säikeet liukuvat takaisin ja lihas palaa lepopituuteensa. Joskus, esimerkiksi ylirasituksen aiheuttaman happamoitumisen seurauksena, muodostuu kiinnikkeitä aktiini- ja myosiinisäikeiden väliin, jolloin säikeet jäävät pysyvästi toistensa lomaan. Tällöin lihaksen supistumiskyky ja siten voimantuotto vähenevät. Kun säikeet ovat jo valmiiksi toistensa lomassa, ei niillä ole mahdollisuutta enää supistaa lihasta. Lihasten toimintakyky on parhaimmillaan, kun ne ovat elastiset ja voivat supistua ja rentoutua vapaasti.