Ajatuksia pehmeydestä
Annos anatomiaa ja fysiologiaa, iso pala itsetuntemusta
Työhuoneeni seinällä olevassa kuvassa ihmiset ja enkelit ovat kokoontuneet ihastelemaan vauvaa, joka hehkuu valoa. Olen kuin en tietäisi kyseessä olevan joulukortti. Tuo kuva muistuttaa minua palvelulupauksestani nähdä jokainen kohtaamani ihminen lahjana ja tavoitteestani auttaa muita näkemään itsensä hyvänä ja arvokkaana, huomaamaan oman valonsa. Tänä aamuna oivalsin jotain itsestään selvää mutta silti minulle aivan uutta: myös minä voin olla tuon kuvan lapsen kaltainen. Myös minä olen lahja, jolla ei ainoastaan ole oikeus olla olemassa vaan koko luomakunta riemuitsee siitä että olen ja hengitän ja teen niitä asioita joita teen. Aikamoista! Niin vahva on opittu tapa nähdä hyvyys toisissa ja kuitenkin olla ankara itseäni kohtaan. Jokainen meistä on ihme. Jokainen meistä on ollut vauva, jonka ympärille sukulaiset ovat kokoontuneet jokeltelemaan. Seuraavan kerran kun kyseenalaistan oman arvoni, toivon osaavani sijoittaa itseni tuon kuvan lapsen rooliin ja ymmärtää olevani ihme ja lahja. Haluaisin suhtautua itseeni hellästi kuin olisin lettipäinen pikku-Elisa enkä aikuinen jonka muka kuuluisi aina osata ja pystyä. Hyväksyvä asenne mahdollistaa suurimman voimani ja potentiaalini hyödyntämisen.
1 Comment
Leave a Reply. |
AikomukseniMinua kiinnostaa miten ihminen toimii ja miksi se toimii niin kuin toimii. Olen kiinnostunut mielen ja kehon välisestä yhteydestä sekä kulttuurimme vaikutuksesta tähän herkkään kokonaisuuteen. Arkisto
June 2020
Aiheet |