Ihailen pienen lapsen energiatasoa, jolla hypitään koko päivä trampoliinilla tai pulikoidaan uima-altaassa. Ihailen sitä iloa, keveyttä ja uteliaisuutta. Ihmettelen miksi aikuinen on raskassoutuinen. Haluaisin muistuttaa yhä enemmän vauvan naurua.
Olen piilottanut suurimman voimani lihaspanssarin alle, kiristänyt leukaperäni ja selkäni ollakseni ihmisiksi. Olen vetänyt hartiat korviin ja rintakehän suojaan olkapäiden taakse, puolustusasentoon, jotta pärjäisin, jaksaisin, selviytyisin. Olen oppinut luulemaan, että tehokkuus ja toiminta vaativat tunteettomuutta ja siksi eristänyt kehoni pelkäksi päänkuljetusalustaksi. Mitä enemmän sallin omia tunteitani ja löydän turvallisia kanavia niiden ilmaisemiseen, sitä paremmin kestän oman keskeneräisyyteni sekä lasteni vihan ja rakkaudenosoitukset. Kykenen antamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Pystyn tuntemaan enemmän ja uskalla yhä useammin tuoda esille omat tarpeeni. Tunteet ja toiminta eivät ole erillisiä. Tasapainoisessa ihmisessä ne tukevat toisiaan ja mahdollistavat ihmeellisen suurten voimavarojen ja ilon ilmentymisen. Se että on pysähdyttävä kuulostelemaan ja meditoimaan, jotta tuntisin itseni, on vuosikymmenien harjoituksen tulos. Kestää oman aikansa, että saan luotua uudet kytkennät ja hermoston polut, joille voin siirtyä vanhan hädässä luodun uran sijaan, voidakseni tuntea samalla kun toimin. Toiminnalla me luomme tätä maailmaa. Tunteet ovat tienviittoja ja merimerkkejä. Ne antavat tekemiselle merkityksen, ilon, intohimon ja suunnan. Kehon huomioiminen ei ole itsekästä. Itsensä tunteva aikuinen on paras kasvattaja, puoliso, työtoveri ja johtaja. Hieronta, hengitys, liike ja läsnäolo ovat avaimia joilla lähestyn lihaspanssaria. Somaattisia harjoituksia opettaa Rohkea Maailma.
0 Comments
Kun lihas tekee konsentrista työtä se supistuu. Solutasolla tämä tarkoittaa, että aktiini- ja myosiinisäikeet liukuvat toistensa lomitse useissa lyhyissä sarkomeeripätkissä, jolloin jokainen näistä sarkomeereista lyhenee. Kun lihas rentoutuu, nämä säikeet liukuvat takaisin ja lihas palaa lepopituuteensa. Joskus, esimerkiksi ylirasituksen aiheuttaman happamoitumisen seurauksena, muodostuu kiinnikkeitä aktiini- ja myosiinisäikeiden väliin, jolloin säikeet jäävät pysyvästi toistensa lomaan. Tällöin lihaksen supistumiskyky ja siten voimantuotto vähenevät. Kun säikeet ovat jo valmiiksi toistensa lomassa, ei niillä ole mahdollisuutta enää supistaa lihasta. Lihasten toimintakyky on parhaimmillaan, kun ne ovat elastiset ja voivat supistua ja rentoutua vapaasti.
|
AikomukseniMinua kiinnostaa miten ihminen toimii ja miksi se toimii niin kuin toimii. Olen kiinnostunut mielen ja kehon välisestä yhteydestä sekä kulttuurimme vaikutuksesta tähän herkkään kokonaisuuteen. Arkisto
June 2020
Aiheet |