Ajatuksia pehmeydestä
Annos anatomiaa ja fysiologiaa, iso pala itsetuntemusta
Katson peiliin omiin silmiini. Katson pitkään. Peilistä minua katsoo lempeä nainen. Minä luotan häneen. Uskon kun katse sanoo että ei ole mitään hätää. Ikinä. Eikä varsinkaan juuri nyt.
Hengitys laskeutuu alavatsaan. Rentoudun. Asetun. Tähän on tultu. Omasta peilikuvasta löytyykin voimavara sen sijaan että se olisi arvostelun kohde tai jotain jota on helpointa väistää. Olen etsinyt tätä katsetta ja tätä turvaa monista kasvoista. Olen nähnyt välähdyksiä mutta mikään niistä ei ole ollut pysyvä, vaikka kuinka olen yrittänyt pitää kiinni. Tässä se nyt on. Minä olen tässä minua varten aina.
0 Comments
|
AikomukseniMinua kiinnostaa miten ihminen toimii ja miksi se toimii niin kuin toimii. Olen kiinnostunut mielen ja kehon välisestä yhteydestä sekä kulttuurimme vaikutuksesta tähän herkkään kokonaisuuteen. Arkisto
June 2020
Aiheet |