Olen saanut kannatella päätä, joka ei ollut yhteydessä muuhun vartaloon, päätä joka sisälsi sen pintaa inhoavia ajatuksia ja sanoja. Olen saanut kosketuksellani kertoa tälle päälle, että se on hyvä pää, vaikka siinä ei nyt juuri kasvakaan hiuksia ja että siihen voi koskea hellästi, vaikka sen ulkona peittäisi peruukilla tai pipolla. Olen saanut näyttää sille, että se ei pelota minua. Olen saanut viestittää sille, että se on kuin onkin yhteydessä vahvaan runkoon, kokonaiseen ihmiseen, joka kaiken aikaa vahvistuu ja vielä puhkeaa uuteen kevääseen. Olen liikuttunut ja kiitollinen siitä miten ihminen tulee minun luokseni ja antaa koskea, luottaa siihen että minä voin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on.

Hyväksyvä ja läsnäoleva kosketus auttaa vaikeasta sairaudesta toipumisessa. Syöpähoitojen jälkeen voi hierottavaksi tulla siinä vaiheessa, kun hoidot ovat loppuneet ja syöpäsolut tuhottu. Kannattaa aina varmistaa lääkäriltä, että hieronta sopii sen hetkisen hoidon kanssa yhteen. Hierontaa ei suositella syövän aktiivisessa vaiheessa, sillä se vaikuttaa imunestekiertoon ja saattaa helpottaa syöpäsolujen leviämistä. Lääkäriltä voi saada luvan hierontaan myös saattohoitovaiheessa. Mainitse ensimmäisellä hoitokerralla hierojalle sekä vakavista että vaarattomista sairauksista. Ne voivat vaikuttaa siihen miten hierontahoito on turvallista toteuttaa. Koulutettu hieroja on vaitiolovelvollinen, kuten muutkin terveydenhuollon ammattihenkilöt.

Työhuoneeni seinällä olevassa kuvassa ihmiset ja enkelit ovat kokoontuneet ihastelemaan vauvaa, joka hehkuu valoa. Olen kuin en tietäisi kyseessä olevan joulukortti. Tuo kuva muistuttaa minua palvelulupauksestani nähdä jokainen kohtaamani ihminen lahjana ja tavoitteestani auttaa muita näkemään itsensä hyvänä ja arvokkaana, huomaamaan oman valonsa.

Tänä aamuna oivalsin jotain itsestään selvää mutta silti minulle aivan uutta: myös minä voin olla tuon kuvan lapsen kaltainen. Myös minä olen lahja, jolla ei ainoastaan ole oikeus olla olemassa vaan koko luomakunta riemuitsee siitä että olen ja hengitän ja teen niitä asioita joita teen. Aikamoista! Niin vahva on opittu tapa nähdä hyvyys toisissa ja kuitenkin olla ankara itseäni kohtaan.

Jokainen meistä on ihme. Jokainen meistä on ollut vauva, jonka ympärille sukulaiset ovat kokoontuneet jokeltelemaan. Seuraavan kerran kun kyseenalaistan oman arvoni, toivon osaavani sijoittaa itseni tuon kuvan lapsen rooliin ja ymmärtää olevani ihme ja lahja. Haluaisin suhtautua itseeni hellästi kuin olisin lettipäinen pikku-Elisa enkä aikuinen jonka muka kuuluisi aina osata ja pystyä. Hyväksyvä asenne mahdollistaa suurimman voimani ja potentiaalini hyödyntämisen.